70v juhlajulkaisu 2019

KUHAVELJET RY

70 VUOTTA

ALKUSANAT

Olen jo aiemmin tehnyt Kuhaveljien 50- ja 60- vuotishistoriikit. Olen selannut monien sihteerien pöytäkirjoja ym., omianikin 16 vuoden ajalta. Samoin luin useamman miehen muistiinkirjoittamia erilaisia muistelmia, oli kronikoita ja eri laulujen säveliin runoiltuja muistelmia. Kalevalaiseen runomittaankin tehtyjä muisteloita. Eniten apua tähän (samoin kuin edellisiinkin) on ollut Erkki Pellin 30-vuotis historiikista. 40-v historiikki on jossain ”teillä tietämättömillä”, liekö joutunut erään (nimeltä mainitsemattoman) jäsenen siivousinnostuksessaan ajatus polttaa vanhoja papereita toteamalla: eihän näitä enää tarvita. Onneksi ehdin hätiin, ei paljoa ehtinyt mennä taivaantuuliin!

En etene tässäkään tarinassa vuosi vuodelta edeten, vaan käsittelen asioita aihepiireittäin, on vähän helpompi saada asioista jonkinlainen käsitys.

Tämä viimeisin vuosikymmen on ollut seurallemme monella tavalla merkityksellinen, on tapahtunut erittäin paljon asioita monella rintamalla. Välillä on kokouksissa ovetkin paukkuneet ja kaikenlaista muuhun toimintaan liittyvää tapahtumaa. Osa asioista on ollut mukavia, on myöskaikenlaista, joka on tuottanut mielipahaa ja eripuraa jäsenistön keskuudessa, mutta niistäkin selvitään ja jatketaan yhdessä eteenpäin. On hyväksyttävä myös se, että niin sanottua sukupolvenvaihdosta tapahtuu myös Kuhaveljissä. Kalastusalueet loppuivat ja tilalle tuli kalatalousalueet, sekin vaikuttaa myös kalaseurojen toimintaan jonkin verran. Kuitenkin jatketaan niissä puitteissa mitkä ovat tällä hetkellä kalastusharrastuksen ja muun kanssakäymisen myötä tärkeitä, tarpeellisia ja voimassaolevia.

HISTORIIKKI

70-vuotiaan, juhlivan Kuhaveljet ry:n syntymäpäivänä voitaneen pitää maaliskuun 22. päivää. Vuonna 1949 kyseessä olevana päivänä kokoontui Hämeenlinnalaiseen ravintola EHO:on 13 miestä aikeinaan perustaa kalastuskerho. Nämä miehet olivat: J.A. Anttila, Lauri Heinänen, Urho Heinänen, Väinö Virtanen, Väinö Kiviaho, Toivo Kuusela, Pertti Vainio, Ahti Salmikari, Antti Paajanen, J. Laurikainen, Pekka Laurikainen, Gunnar Rantanen ja Alpo Seppälä, jo edesmenneitä kaikki. Ajatus kerhon perustamisesta oli syntynyt Kuohijärven jäällä joitain päiviä aikaisemmin Heinäsen ja Rantasen ollessa kalassa. Asiaa kehiteltiin ja kalatalousneuvoja Antti Paajasen toimiessa asiantuntijana oli perustava kokous 3.5.1949, ja tämän kokouksen jatkokokous 10.6.1949. Kerho sai nimekseen Urheilukalastajien Kerho Kuha-Veljet ry. Kalastuskerhon tarvetta kuvaa hyvin se, että edellä mainittujen 13 miehen lisäksi ilmoittautui heti 18 uutta jäsentä. Ensimmäisen vuoden toiminnasta kannattaa mainita muutamia asioita. Historian ensimmäisenä kilpailuna oli uistimensoutukilpailu 10.7.1949, jossa osanottajia oli kymmenkunta, kuten toimintakertomuksesta käy ilmi. Kuha ei ollut syönnillään ja osa luovutti ja kaikki olivat yhtä hyviä, kukaan ei saanut saalista. Talvikaudella oli kaksi ongintakilpailua Sankola-Karhulan kalastusseuraa vastaan. Ensimmäisen kilpailun voittivat vieraat ja toisen Kerho.

Yhdistysrekisteriin Kerhoa anottiin vuonna 1950, mutta joidenkin epäselvyyksien vuoksi virallinen rekisteröinti tapahtui 4.9.1952. Seuran nimi Urheilukalastajien Kerho Kuha-Veljet alkoi vuosien myötä tuntua liian pitkältä ja 3.3.1964 muutettiin seuran nimeksi lyhyempi muoto Kuhaveljet ry. Kotipaikkana säilyi edelleen Hämeenlinna. Vuonna 1987 seuran säännöt nykyaikaistettiin ja nyt voimassaolevia on uudistettu myöhemmin uudelleen. Alusta asti seuran kirjoittamattomana sääntönä on §: Kerho on epäpoliittinen ja tätä sääntöä on mielestäni kiitettävästi noudatettu. Samoin jo alusta asti on ollut määritelmänä, ettei kaloja myydä. Jos saadaan ylimääräistä saalista, niin ilahdutetaan naapuria tai tuttavaa.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Lauri Heinänen ja sihteeriksi Alpo Seppälä. Ensimmäisen johtokunnan muut jäsenet olivat: Antti Paajanen, Yrjö Leinonen, Pentti Laine, Johan Brüning ja Gunnar Rantanen.

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet:

Lauri Heinänen
Antti Paajanen
Urho Salonen
Jussi Kettunen
Pentti Kiviharju
Martti Arminen
Esko Tolvanen
Sisko Siiankoski
Sulo Tunturi
Arimo Matinmäki (ei enää jäsen)
Teppo Linninen (Takala), nykyinen

Sihteerit:

Alpo Seppälä
Harri Paarma
T. Heinäjoki
Erkki Suusaari
O. Toivonen
Seppo Wathén
Sisko Siiankoski
Veikko Pelkonen
Pia Hyvärinen
Paula Suutari
Tuija Tunturi
Kirsi Kaarenoja
Mika Siiankoski, nykyinen

Kunniajäseniksi seura on kutsunut Harri Paarman, Uuno Salosen, Antti Paajasen, Toivo Myllymäen, Martti Armisen ja Eino Lehdon sekä kunniapuheenjohtajakseen Sisko Siiankosken. Nyt seuran 70 v juhlassa kunniajäseneksi kutsutaan Esko Tolvanen, hän toimi pitkään seuranpuheenjohtajana ja on ollut erittäin ahkera talkoolainen ja kilpailija. Samoin kunniajäseneksi kutsutaan Sulo Tunturi, hän toimi seuran puheenjohtajana 10 vuotta ja majoja rakennettaessa ahkera talkoolainen.

Seuran pyörittämiseen tarvitaan puheenjohtajan ja sihteerin lisäksi suuri joukko muita toimihenkilöitä. Kuhaveljet ry:llä on ollut onni saada joukkoonsa sellaisia henkilöitä, joista on voitu valita kyvykkäitä rahastonhoitajia, eri toimikuntien vetäjiä ja jäseniä, isäntiä ja emäntiä, vaakamiehiä ja niin edelleen sekä talkoolaisia, joita tarvitsemme yhä enemmän, unohtamatta menestyviä kilpailijoita ja ketään seuran jäsentä. Ilman tätä joukkoa emme olisi se Kuhaveljet ry, mikä olemme, joten kiitos kuuluu kaikille jäsenille.

Seuran jäsenistö: Edellä luetusta on jo käynyt selville, että varsinaisia perustajajäseniä oli 13 ja seuraavassa kokouksessa ilmoittautui 18 lisää. Pitkään jäsenmäärä pysytteli 50-60:ssä. Vähäinen jäsenmäärä johtui muutamasta seikasta. Seuraan hyväksyttiin 16 vuotta vain täysi-ikäisiä eli 21 vuotta täyttäneitä. Tämä ikärajoitus poistettiin vuoden 1966 alusta. Samoin ensimmäisen kalamajan rajoitetut tilat huomioiden jäsenmäärälle laitettiin katto 200 jäsentä. Tämäkin rajoitus kumottiin   Kuhamajan valmistumisen myötä. Myöskään naisia ei ollut jäsenenä ennen kuin 1964, jolloin miestensä mukana toiminnassa olleet naiset yksi toisensa perään liittyivät seuraan ja ottivat vastaan luottamustehtäviä ja alkoivat myös kilpailla. Vuonna 1973 meinasi seura jakaantua kahtia, kun joku akaton ja ajattelematon mies toi julki kokouksessa, että Kuhaveljissä ei tarvita naisia. Silloin me kaikki mukana olleet naiset marssimme ulos. – No selkisihän se umpisolmu ja yhtä on oltu kaiken aikaa.

Alkuaan jäsenten ammatit merkittiin tarkkaan muistiin kokouspöytäkirjojen osallistumisluetteloihin. Näistä voisi mainita: johtaja, liikkeenhoitaja, kauppias, koneenhoitaja, lämmittäjä, viilaaja, hitsari, asemamies, kirjuri, majuri evp., eläinlääkäri ja monta muuta. Tästä käy hyvin selville, että jäsenistö muodostui koko kansasta.

Kuhamajan myötä jäsenmäärä on ollut nousujohteinen aina viime vuosiin asti. 30 vuotta sitten jäsenmäärä oli 290 ja siitä se kipusi ylittäen parhaimmillaan 400:n. Viime vuoden vaihteessa jäsenmäärä oli 230. Jäsenmäärä Siikamajan lopettamisen myötä laski jonkin verran. Toiset tykkäsivät kalastaa Päijänteellä ja toiset Vanajalla, molemmat järvet ovat kuitenkin kumpikin hyviä kalavesiä.  Sen lisäksi vielä parina viimevuotena on joukostamme poistunut monia ahkeria kala- ja talkooihmisiä.

Iältään seuran vanhin jäsen on Esko Tolvanen. Hän täyttää 90 v 9.8. tänä vuonna ja jäsenyydeltäänkin hän on vanhin, liittynyt jäseneksi 1958!  Lisäksi seurassamme on paljon sekä miehiä että naisia, jotka ovat syntyneet siinä 1930 luvun alkupuolella ja osallistuvat vieläkin kilpailuihin ja koululaisten onkitapahtumiin.

Seuran jäsenet olivat valveutuneita alusta lähtien, olemme olleet perustamassa Suomen Kalamiesten Keskusliittoa ja sen Hämeenlinnan piiriä marraskuussa 1950. Hämeenlinnan piirin ensimmäisinä sihteereinä toimivat Kuhaveljistä Harri Paarma ja Antti Paajanen. Hämeenlinnan piiri muuttui Etelä-Hämeen Kalamiespiiriksi. Seuran jäseniä on ollut valittuina piirin hallitukseen, eri toimikuntiin, puheenjohtajiksi ja rahastonhoitajiksi. Kymmenen vuotta sitten 1999 joulukuussa taas tapahtui: Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry, Suomen Metsästäjä ja Kalastajaliitto ry ja Suomen Urheilukalastajien Keskusliitto ry perustivat yhteisen kattojärjestön Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestö ry:n, johon mekin kuulumme sen Hämeen piirin kautta. Seuramme jäseniä on ollut entisen SKK:n eri toimikunnissa ja työvaliokunnassa. Sisko Siiankoski kuului sen puheenjohtajistoon lähes kymmenen vuotta ja perusti silloiseen liittoon naistoimikunnan. Nykyiseen SVK:n Hämeen piirin hallitukseen ovat seurastamme kuuluneet Arimo Matinmäki, Veikko Mökkälä, Jari Mäkelä ja Sisko Siiankoski. Seuramme uusimmista jäsenistä Joni Mansikka kuuluu tämän vuoden alusta SVK:n Hämeen piirin hallitukseen. Seurassamme on myöskin useampia kalastuksenvalvojakoulutuksen käyneitä miehiä ja he osallistuvat myöskin valvontatehtäviin aktiivisesti. Hämeenlinnan kalastusalueen toiminnassa on alusta asti puheenjohtajistoon kuulunut Sisko Siiankoski ja hän toimi myös kalastusalueen isännöitsijänä vuodesta 1993, kunnes pyysi eroa vuoden 2009 alusta. Kuhaveljillä ja kalastusalueella on yhteisiä tilaisuuksia nuorten, vammaisten ja sotainvalidien parissa ja näihin ovat seuran jäsenet osallistuneet talkoohengessä ja tätä toimintaa jatketaan edelleen nykyisen Kalatalousalueen kanssa. Kuuluimme ennen uuden keskusliiton perustamista SKK:n Etelä-Hämeen piiriin, joka toimi eri seurojen kanssa monissa kalastukseen liittyvissä asioissa. Nykyisellä Hämeen piirillä ei ole yhtä aktiivista toimintaa onnistuttu saamaan tänne Hämeenlinnan seudulle, vaan se toimii enemmän Pirkanmaa keskeisesti, ei edes vuosikokouksia ole saatu vuoroperiaatteella tänne Hämeenlinnaan.  Koululaistapahtumiin on parina viime vuonna saatu kuitenkin kalastusneuvoja tännekin!

Kalamajat: Heti alusta lähtien jäsenet ovat olleet sitä mieltä, että seuralla pitää olla kalamaja. Päivämäärällä 16.7.1952 vuokrattiin Alma ja Otto Puusaarelta tontti Ruskeenkärjestä Vanajanselän rannalta. Tontti oli erittäin pieni, vain joitakin aareja lisättynä vesijättömaalla. Ei ollut majastakaan tarkoitus tehdä mitään loistohotellia. Pöytäkirjoista selviää: rakennetaan maja 3 kertaa 5 metriä ja toiseen päähän lisäksi sauna! Rahaa ei nuorella seuralla ollut. 15 lahjoittajaa, liikelaitoksia ja yksityisiä henkilöitä, lahjoittivat majatarpeina muun muassa piirutavaraa, patiisia, lautaa, ovet karmeineen, ikkunoiden karmit ja pokat, tiiliä, nauloja, kalkkia, kattohuopaa, lasia, saranoita, hakoja, maaliöljyä, sementtiä, tiemaan ja soraa. Näistähän se jo maja saadaan aikaiseksi. Rakennusinto oli kova ja niin saatiin maja vesikattoon jo ensimmäisenä kesänä. Maja sai nimikilpailun jälkeen nimekseen Jalavisto, jonka vihkiäisjuhlaa vietettiin 9.4.1953. Majan aikaansaaminen tuohon aikaan oli melkoinen saavutus, sillä jäsenistön yleisin kulkuväline oli polkupyörä, mutta oltiin nuoria, jaksettiin polkea ja rakentaa. Jalavisto oli ahkerassa käytössä ja siellä vietettiin viikonloppuja ja pidettiin kesäjuhlia Sohvinpäivän aikaan (15.5.), jolloin kuore yleisimmin kuti. Silloin pojat keittivät kuorekeittoa koko juhlaväelle. Parhaimmillaan oli paikalla 50 henkeä.

Vuonna 1967 kiiri tieto, että Puusaaren perikunta haluaa Jalaviston tontin omaan käyttöönsä. Mikä nyt eteen? Vuokrasopimus meni rikki, kummaltakin osapuolelta puuttui yksi nimenkirjoittaja, asia oli loppuun käsitelty. Vuokraus päättyi ja Jalavisto myytiin tontin omistajille 3.000 markan hinnasta. Välillä tosin uhottiin: ”poltetaan koko Jalavisto, ellei saada kunnon hintaa”. Saadut rahat laitettiin tilille uutta tulevaa majaa varten. Kova oli suru, kun jouduimme pois Jalavistosta ja päivämäärällä 22.4.1967 on seuramme jo edesmennyt jäsen Olavi Mattinen kirjoittanut runon ”Hyvästit Jalavistolle” ja se kuuluu näin:

Niin tuli aika viimeinen,
aika jättää hyvästit.
En tätä uskoa voi todeksi,
ett´ enää yöpyä en voi luonasi.
Olit paikka parahin väsyneelle,
virkistyksen toit kehollemme.
Sielumme ja hermomme sä paransit
saunas´ ett´ venehessä vettenpäällä.
Kyynel silmissä nyt kimaltaa,
kurkussa pala karkea,
en kääntyä voi katsomaan
sinua enää milloinkaan.

Jäsenet joutuivat tuuliajolle ja muutto oli edessä. Kesät vietettiin teltoissa Käkyen leirintäalueella, jonne muodostui Kuhaveljistä oikein telttakylä.

Vuonna 1968 kerättiin vapaaehtoisella keräyksellä jäsenistöltä rahaa uutta majaa varten. Ostettiin Hämeenlinnan rautatieaseman läheisyydestä ”Mensan parakki”, joka purettiin ja varastoitiin muualle. Töitä tontin saamiseksi tehtiin, etsittiin tonttia jostain Vanajan rannalta. Katsastettiin monta paikkaa, turhaan. Retulan kouluakin haviteltiin, mutta hinta 100.000 markkaa oli liian suuri. Takahorkastakin yritettiin puolta vuokrata. Monien mutkien kautta Kuhamajan tontti saatiin vuokrattua. Aluksi tätä tosin yritettiin omaksi, oli tarkoitus vaihtomaata ostaa ja Suomen valtion kanssa tehdä vaihto. Sitten tuli Hämeenlinnan kaupunki kuvaan mukaan. Kaupunki vaihtoi valtion kanssa maita Vanajaniemen kärjestä ja samassa kaupassa oli Kuhamajan tontti mukana. Ja niin saimme vuokrattua tontin Hämeenlinnan kaupungilta pitkäaikaisella vuokrasopimuksella, jota on jo pariin kertaan uusittukin ja vuokrasopimus ylsi vuoteen 2016 asti. Ensimmäinen vuokrasopimus tehtiin vuonna 1971. Jo samana syksynä aiemmin hankitut rakennustarvikkeet siirrettiin ”omalle” tontille. Keväällä aloitettiin rakentaminen ja 3.9.1973 pidettiin saunamajassa ensimmäinen kokous. Isoa majaa rakennettiin myös innolla. Mittamiehille sattui onnellinen ”virhe”, he muistivat hankitun parakin mitat väärin ja pohja valettiin liian suureksi. Noloahan se olisi ollut, jos majan ympärillä olisi ollut sementtikranssit. – No insinööritoimisto haettiin apuun. Teetettiin lujuuslaskelmat ja piirustukset kattotuoleista, jotka ovat riittävän pitkät ja majasta saadaan laatalle sopiva. Kattotuolit naulattiin kasaan tuossa pihassa ja nostettiin paikalleen. Näin saatiin Kuhamajasta sopivan kokoinen   valetulle pohjalle. Keväällä 1974 vietettiin Kuhamajan vihkiäisiä ja seuran 25-vuotisjuhlaa.

Kuhamajan rakentamista rahoitettiin bingo- ja tanssituloilla sekä lahjoituksilla. Bingoa pidettiin heti 70-luvun taitteesta ensin talvikausittain joka lauantai. Sitten luovuimme bingosta ja tanssienkin määrää vähennettiin lauantaitanssien käytyä kannattamattomiksi, pidimme keskiviikon päivätansseja 10-15 kertaa talvessa.

Kuhaveljille voisi myös antaa kunniamaininnan rakennusten purkutalkoista. Ei meistä varmaan kukaan osaa laskea, kuinka monta taloa ja vajaa on tullut puretuksi rakennustarpeiksi ja polttopuiksi. Kaatopaikaltakin tiiliä kaivettiin autokuormallinen ja auto käyntiin ja kohti Vanajaniemeä, mutta kuinka ollakaan auto takapyöriään myöten upposi saveen. Katepillari sattui paikalle ja veti auton ylös ja nyt niitä tiiliä on Kuhamajalla saunan palomuurissa ja varsinaisen majan takassa ja tarjoilupöydän tukena.

Rahaa ja tavaraa jäi. Päätettiin anoa toistakin tonttia vuokralle Hämeenlinnan kaupungilta Päijänteeltä Virmailan saaresta. Toisella anomuksella onnistuimmekin ja saimme tontin. 1979 alkoi taas rakentaminen. Alkuaan oli tarkoitus rakentaa vain jonkinlainen parakki. Rakennettiin kuitenkin mökki ja sauna samaan rakennukseen. Taas oli rakennusinto kova, asuttiin viikonloput teltoissa ja rakennettiin. Vuonna 1984 vietettiin nimekseen Siikamaja saaneen majan vihkiäisiä ja seuran 35-vuotisjuhlaa.

Rakennetut tilat eivät riittäneetkään ja niin päätettiin majaa laajentaa. Vuodesta 1986 alkaen tehtiin Siikamajaan toinen mokoma tilaa lisää. Siikamajan kohtalo meitä mietitytti, vuokra-aika tontille päättyy vuoden 2016 lopussa. Hämeenlinnan kaupunki on myynyt kaikki rantatontit Virmailan saaressa Siikamajan naapurustosta rahapulassaan. Harmi, jos joudumme Siikamajasta luopumaan, se on ollut erittäin suuressa suosiossa jäsenistön keskuudessa ja on maksetuilla yöpymis- ja saunamaksuilla kulunsa peittänyt. Seuran majoja on pyritty pitämään hyvässä kunnossa, on aina tehty tarvittavat kunnostukset ajoissa. On maalattu, hankittu uusia kiukaita ja muita tarpeellisia välineitä majojen käyttöön, aurinkopaneelista moottorisahaan ja kaikkea siltä väliltä. Siikamajalle rakennettiin myös tietäkin. Seuran kaikki majat ovat aina olleet ahkerassa käytössä.  Kuhamajasta muodostui niin sanottujen virallisten tilaisuuksien ja kilpailujen järjestelypaikka. Siellä järjestetään seuran kevätjuhlia ja pikkujouluja. Siellä voivat myös seuran jäsenet järjestää omia juhliaan ja viettää vapaa-aikaansa.

Sitten alkoi kuulua kummia, vuoden 2014 kesällä kaupunki teki selväksi, ettei majojen tontteja mahdollisesti enää vuokrattaisikaan. Kaupunki tarjosi tontteja ostettaviksi aivan huikeisiin hintoihin. Neuvoteltiin, suunniteltiin, ”revittiin hiuksia” ja koetettiin löytää ratkaisuja kimuranttiin tilanteeseen. Lopulta asiat kääntyivät niin, ettei Siikamajan tonttia enää mitenkään saada vuokrattua, samoin kävi myöskin Virmailansaaressa olleille kahden muun kalaseuran mökeille. Muu ei auttanut, tontti siistittiin huhtikuun 2017 loppuun mennessä ja Siikamajan rakennukset Kaupunki lunasti mielestämme ”pilkkahintaan”.

Kuhamajan tontista käytiin sitten neuvotteluita moneen suuntaan. Vuokrauskin olisi voinut tulla kysymykseen erittäin kalliilla vuokralla.  Kokoustettin keskenämme, neuvoteltiin kaupungin ja pankin kanssa. Lopputulos oli se, että otimme lainan ja lunastimme kuhamajan tontin seurallemme. Nyt sitten olemme ”ittellisiä” tai oikeastaan pankin vuokralaisia.  Kuhamajaa nyt sitten kunnostelemme, uusi laituriin on hankittu ja muutakin uutta on suunnitteilla. Tontin kaavoitus on työnalla lohkomisineen.

Kalastus ja kilpailut: Aina ei pilkkiminen ja kaikenlainen kalastaminen ole ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä. Ei ole lupa- ynnä muut asiat näin hyvällä mallilla olleet. Kalavedet eivät olleet kaikkien ulottuvilla. Seuramme alkutaipaleella seura hankki jäsenistölleen vuokravesiä ja kalastusoikeuksia. Näistä oikeuksista seurasi myös velvoitteita: jäsenet rakensivat kututuroja, istutettiin kalanpoikasia muun muassa tähän Vanajaveteenkin, osallistuttiin Tammelan kalanviljelylaitoksen talkoisiin sekä Katiskoskella suoritettuun kalan jatkokasvatukseen. Kalastettiin sulkavaa keväisin yhdessä toisten kalastusseurojen kanssa, joskus kilpaakin. Paunetillakin särkikantaa yritettiin vähentää ja niin edelleen. Vuoden 1952 pöytäkirjoista selviää, että seuralla oli kalastusoikeuksia muun muassa Vanajanselkään, Hauhon vesiin, Kankaistenjärveen, Kuohijärveen Lammilla, Nerosjärveen, Oksjärveen Tuuloksessa, Lehijärveen, Katumajärveen ja Miemalanselkään sekä myöhemmin Päijänteeseen ja joihinkin muihin vesialueisiin. Esimerkiksi Vanajavedelle Tyrvännön kalastushoitoyhtymän alueelle anottiin seuran 21 jäsenen voimin kahden ja kolmen sadan markan hintaisia pilkki-, uistin- ja siimalupia ja näistä saimme 20 prosentin alennuksen. Vuosien myötä ovat lupa-asiat menneet aina myönteisempään suuntaan. Saatiin pilkkilaki, saatiin viehekorttijärjestelmä ja saatiin pilkkiminen joka miehen oikeudeksi. Näitä kaikkia uudistuksia ovat kalamiehet ja –naiset, myös seuramme jäsenet, olleet innolla ajamassa keskusjärjestöjensä kautta. Nykyään saa alle 18-vuotias ja yli 65-vuotias harrastaa vapakalastusta ilman minkäänlaista lupaa, pois lukien joitain erikoiskalastuspaikkoja. 2009 oltiin kalastuslakia jälleen uudistamassa, työ jatkui vuoden 2010 loppuun. Seuramme kunniapuheenjohtaja Sisko Siiankoski oli mukana lakiuudistustyöryhmässä yhtenä jäsenenä sen kalastuksenvalvonnan alajaostossa.

Koko toimintansa ajan Kuhaveljet on ollut myös menestyvä kilpailuseura. Siitäkin huolimatta, että ensimmäisiä kilpailumatkoja tehtiin kuorma-auton avolavalla, jossa oli vain muutaman hengen kuljetuskoppi lavalla suojana. Nykyäänhän kilpailuissa käydään ympäri maata linja-autoilla ja omilla autoillakin ja menestyksekkäämmät koko Euroopassa. Seura järjestää jäsenilleen sarjakilpailuja kesällä kesäongessa, kilpaongessa, virvelillä ja kuhanuistelussa sekä talvella pilkissä. Tämän lisäksi käymme seuraotteluita Hattulan Kalamiehiä, Hämeenlinnan Urheilukalastajia, Lempäälän Kalamiehiä, Alajärven Kalastusseuraa, Hauhon Urheilukalastajia, Tervakosken Kalakiltaa, Turengin Kalamiehiä ja Valkeakosken Kalamiehiä vastaan, joitakin kalaseuroja, lähinnä työpaikkaseuroja on lopettanut ja yhteisesti järjestetyt kisat ovat loppuneet, vanhin yhteinen kesäonki Kaupunginpuistossa Elokuun ensimmäisenä tiistaina on alkuperäisessä muodossaan loppunut jo kauan sitten, kisassa oli mukana Pellonraivauksen Pilkkipojat ja HML:n Urheilukalastajat KV:n lisäksi. Kisaa on käyty jo yli 50 vuotta ja kumppaneiksi on tullut uusia seuroja, mutta onkipäivä on kuitenkin ensimmäinen tiistai elokuussa ja onkipaikkakin on välillä joku toinen, kun Kaupunginpiston rannat ovat pusikoituneet.

Tässä yhteydessä tulee mainita, että naiset saivat oman sarjansa vasta vuonna 1966 ja tämän jälkeen on tullut kaikissa kilpailuissa myös iän mukaista sarjajakoa käyttöön. Näiden kilpailujen lisäksi jäsenet osallistuvat runsaslukuisesti Etelä-Hämeen Kalamiespiirin, nykyisin SVK:n Hämeen piirin, mestaruuskilpailuihin ja SM-tason kilpailuihin. Onpa seuran jäseniä päässyt karsintojen perusteella edustamaan Suomea PM-, EM- ja MM-tasolla. Kilpailuruljanssiin kuuluu myös seuramme järjestämät yleiset kilpailut kesällä ja talvella. Näistä voisi mainita muun muassa Lohipilkin, jonka järjestäminen on lopetettu. Olemme saaneet myös järjestettäväksemme talvella maaottelukarsinnan ja PM-kilpailut. On myös oltu järjestämässä SM-kisoja kesällä ja talvella useammankin kerran. Näitä kisoja varten olemme joutuneet jäädyttämään Vanajanselän jäätä lähtöpaikalla ja siivoamaan kaupunkialueella rantoja vesi- ja rantakasvillisuudesta kesäkisoihin. Kesällä järjestämme myös nuorten onkitapahtuman ja vammaisonkitapahtuman kesällä, joinain vuosina ovat sotainvalidit olleet mukaan. Viimeisimpänä isojen kisojen järjestäjien joukossa olimme SM-pilkissä 2015 ja jäsenemme seurallemme 254 talkootuntia.

Kuhasiskot ja –veljet ovat niittäneet mainetta aivan kohtuudella. Saavutukset ovat sen arvoisia, että niistä kannattaa tärkeimmät mainita tässäkin. Vuonna 1957 järjestettiin ensimmäiset SM-tason kilpailut ja tietenkin pilkinnässä. Näihin kisoihin oli karsittu osallistujat silloisissa piireissä järjestetyissä kilpailuissa ja ensimmäisenä vuonna oli osallistujia 700. Ei kilpailtu seurajoukkuein, vaan kilpailtiin piirijoukkuein ja henkilökohtaisessa sarjassa. Hämeenlinnan kalastuspiiristä osallistui kisoihin 32 miestä ja piiriin II-joukkueessa oli mukana seuramme jäsenet Toivo Myllymäki, Niilo Heikkinen, Väinö Siren, Eino Turunen ja Väinö Virtanen. Kotiin tuomisinaan heillä oli joukkueena hopeaa.

Myös seuraavat saavutukset ovat maininnan arvoisia:

1971   KV:n naisjoukkue   hopeaa          pilkissä
1973   KV:n naisjoukkue   hopeaa          pilkissä
1976   KV:n naisjoukkue   pronssia        pilkissä
KV:n naisjoukkue   pronssia        kesäongessa
1977   Martti Huumonen    kultaa            pilkissä
1987   KV:n naisjoukkue   pronssia        kesäongessa
1988   KV:n naisjoukkue   kultaa            pilkissä
1990   Tuula Punttila          MM-kultaa   pilkkijoukkueessa
KV:n naisjoukkue   kultaa            kesäongessa
1991   KV:n naisjoukkue   hopeaa          kesäongessa
1994   KV:n naisjoukkue   hopeaa          kesäongessa
1996   KV:n naisjoukkue   kultaa            kesäongessa
1998   Tuula Punttila          kultaa            kesäongessa
KV:n naisjoukkue   kultaa            kesäongessa
KV:n veteraaninaiset pronssia      joukkueella kesäongessa
2001   KV:n veteraaninaiset kultaa         joukkueella kesäongessa
2002   Marja Järvinen        kultaa            kesäongessa
Marja Järvinen        kultaa            pilkissä
2008   Pertti Järvinen         hopeaa          kesäongessa
2015   Pertti Järvinen          kultaa            pilkki 55 v sarjassa

Lisäksi seuramme jäsenet ovat olleet Suomen edustusjoukkueissa seuraavasti:

Marja Järvinen     PM- ja EM-kilpaonki 1986, 1996, 1997 ja 1998
Pertti Järvinen      MM-kilpaonki 1985, 1986 ja 1987
Arimo Matinmäki PM-pilkki 1998
Tapio Punttila        PM-kilpaonki 1990
Tuula Punttila        PM- ja EM-kilpaonki 1991, 1992 ja 1993. MM-kilpaonki 1996, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2007 ja 2008. PM-pilkki 1993, 2002 ja 2005.

Parhaan henkilökohtaisen sijoituksen on hankkinut Tuula Punttila PM-pilkissä vuonna 2002 Norjan Elverumissa sijoituksen ollessa neljäs. Lisäksi nykyisin seuramme riveissä kilpaileva Reima Oksanen on ollut edustamassa Suomea eri joukkueissa toisissa seuroissa kilpaillessaan.

Muu toiminta: Olen tähän poiminut muutamia seuramme erilaisia toimintoja, joitain olen jo aiemmin sivunnut. Seuralle päätettiin hankkia logo ja pöytäviiri. Järjestettiin kilpailu ja sen voitti Tauno Salo. Viiri numero yksi luovutettiin hänelle seuran 15-vuotis juhlassa. 20 vuotta sitten tehtiin viiristä uusi lipputankoon laitettava versio, se nostettiin tankoon seuran 50-vuotis juhlan aamuna. Viiri, jo kertaalleen uusittuna on Kuhamajan tangossa kesäisin.

Uudempina toimintoina on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut mukaan erilaisia, ei aina kalastukseen liittyviä juttuja. Osa näistä takaa sen, että seuran talous pysyy vakaalla pohjalla, ei isoa kalaseuraa pidetä pystyssä pelkästään jäsen- ja kilpailumaksuilla. Jos näitä maksuja kohtuuttomasti nostetaan, niin jäsenet kaikkoavat. Vuodesta 1994 on osallistuttu Kalamarkkinoille keväisin ja syksyisin, Kalamarkkinoiden pito tuolta Uimahallin rannalta siirtyi Kauppatorille ja lopetimme osallistumisen niihin, eivät saavuttaneet suosiota ”kuivalla maalla”.  Useita vuosia on oltu toinen vastuullinen järjestäjä Hämeen Messujen rinnalla. Elomessuillekin on osallistuttu elokuun toisena viikonloppuna omalla osastolla. Nämä kolme tapahtumaa arvanmyynteineen tuovat huomattavan lisän seuran tuloihin. Nuorison onkitapahtuma toukokuussa ja elokuussa 0-15-vuotiaille on aina merkittävä tapahtuma. Edellä mainittu onkitapahtuma eri yhteistyötahojen kanssa on kerännyt parhaimmillaan 170 nuorta, joita jokainen on aina saanut käteensä palkinnon, parhaimmat kaulaansa mitalin. Tilaisuutta on usein ”juhlistettu” kirjolohen istuttamisella (velvoite – tai kalastusalueen istutuksilla). Kirjolohia on melkein joka kerta jokunen ongittaessa noussut rannalle. Nuorisotoimintana seura on pitänyt myös kalakerhoa Saaristenkoululla tiistaisin talvisaikaan. Kalastukseen kuuluvia toimintoja ovat olleet lisäksi Luontokoulu Ilveksen ja Ruununmyllyn koulun avustaminen erilaisissa luontoon liittyvissä työpajoissa. On autettu Eläkkeensaajia SM-kisojen järjestelyissä, 4-H-kerhokin on tarvinnut ohjausta kalastuksessa, järjestetty Patria Vehiclesin talviulkoilupäivän kalakisat, Ahveniston suojeluyhdistykselle järjestettiin lohikisat uima-altaalla. Erittäin tärkeänä näen vammaisten pilkki- ja onkitapahtumat; Aulangonjärven lohipilkkien loputtua nykyisin on vain enää toukokuussa järjestettävä onkitapahtuma runsain osallistujamäärin. Mukana oli myös kaksi-kolme kertaa ollut Ilveskodin sotainvalideja, nykyään he ovat jo vanhentuneet eivätkä enää jaksa osallistua. Näissä on tarjottu osallistujille lohisoppaa. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Hämeenlinnan Kalastusalue, Hämeenlinnan Kaupunki, Lions-club Hämeenlinna-Wanaja ja T&E-keskus on myös tukenut tapahtumia. Hämeenlinnan kaupungin vammaisneuvosto on myöntänyt näistä tapahtumista Avainteko-tunnustuksen Kuhaveljille vuonna 2008.  Voisin tässä vielä mainita 2015 vuoden saavutuksia: koululais- ym. kalastukseen liittyviä tapahtumia seuramme järjestäminä oli 50 ja näissä 1704 koululaista ja 325 kehitysvammaista, talkoolaisten määrää ei kukaan osaa laskea, 10 – 20 per tapahtuma.

Lisäksi olemme olleet liikenne- ja valvontatehtävissä monenlaisissa ”kekkereissä”, muun muassa Irvin-Festareilla ja Aulangon alueella järjestettävissä kevät- ja joulutapahtumissa ja niin edelleen. Nämä kaikki järjestetään talkoovoimin, tosin se porukka alkaa olla jo ikääntynyttä ja pieni. Yleensä talkoolaisista vain pari on alle 60-vuotiasta, joten uusia ja nuorempia tarvittaisiin kipeästi lisää. Kiitos kuitenkin harvalukuiselle, mutta sitäkin ahkerammalle ja uskollisemmalle talkooporukalle.

Ettei seuratoiminta olisi pelkästään kilpailuja, talkoita ja tanssien järjestelyä, niin seura on järjestänyt jäsenilleen myös virkistäytymistä. Seuran alkutaipaleella järjestettiin paljon erilaisia retkiä kalastukseen liittyviin kohteisiin. Nämä retket ovat jääneet pois, kun kuljetaan omilla autoilla ja vapaa-aikakin on lisännyt perhepiirissä tapahtuvaa matkailua. Vuosittain seura järjesti jäsenilleen kevätjuhlan ja pikkujoulun. Varsin mieleenpainuvina monet jäsenistä muistavat ne tosi tunnelmalliset lasten- ja aikuisten pikkujoulut, joita vietimme Kuhamajalla jouluruokineen ynnä muineen, vaikka ei meillä ollut silloin edes sähköä. Alkuaikoina ja Jalaviston aikoihin pikkujouluja vietettiin Hämeenlinnan ravintoloissa, myöhemmin on pikkujouluja vietetty Aulangon Lomakylässä.

– Alkuaikoina oli huviasetus kireämpää kuin nykyään, ravintolatkin sulkeutuivat jo 23.30. Tuolta papereista käy ilmi, että yhtenä vuonna Kuhaveljet ja Hämeenlinnan Urheilukalastajat järjestivät yhteisen pikkujoulun Kaupunginhotellissa. Piti hakea Hämeenlinnan poliisilaitokselta lupa jatkoajalle klo 01.00 asti. Jatkoaikaa tarvittiin, kun tilaisuudessa tanssittiin ja järjestettiin kalavalhekilpailu, joka varmaan vie huomattavan ajan. Hattulan Kalamiesten kanssa on loppukesällä järjestetty yhteinen lauantai iltapäivä, on saunottu, kahviteltu ja heitelty kyykkää leikkimielisessä kisassa. Tämä on jäsenten kiireitten ja ikääntymisen myötä loppunut. Tanssien järjestämisen aikoihin myös Hämeenlinnan VPK kävi yhtenä kesälauantaina saunomassa ja onkimassa Kuhamajalla. Yhteistyö kaikkien entisten ja nykyisten kumppaneiden, seurojen ja muutaman liikelaitoksen kanssa on sujunut kiitettävästi. Eiköhän tätäkin jatketa edelleen.

Oletan, että vuosien myötä on Kuhaveljien keskuuteen syntynyt yhteinen me-henki, joka yhdistää meitä kaikkia. Olemme myötäeläneet toistemme iloissa ja suruissa. Olemme puhaltaneet lähestulkoon aina yhteiseen hiileen. Tähän samaan henkeen jatkamme varmaan edelleenkin, vaikka tuntuu, että nykyihmisille on tarjolla vaikka mitä. Kalastus on yhä harvempien harrastus, sitä harjoitetaan eri tavalla, eri välinein, eri paikoilla ja kauempana. Kalastusvälineet ovat muuttuneet; on moottorikairoja, kaikuluotaimiakin käytetään jo pilkkiessä, vavat uistellessa kaikkine apuvälineineen ovat jo aivan toisenlaisia, kukaan ei enää käytä itsetehtyjä uistimenkeloja jne., harvapa enää käyttää puista soutuvenettä ja soutaa. Ja saahan sen kalan saa paljon helpommin tuolta marketin tiskistä siististi perattuna ja vieläpä valmistettunakin. Kuitenkin olen varma, että me, jotka vielä tätä jaloa harrastusta jatkamme, saamme siitä jotain: iloa, elämyksiä, kavereita ja useimmiten särvintäkin.

Varsinaisia yhteistyökumppaneitakin olemme viime vuosina saaneet: mm. kalastusvälinepuolelta Motonet Hämeenlinna ja OPM International.

Tätä tarinaa olisi ollut moninkertaisesti enemmänkin, mutta ajattelin koota tähän näitä mielestäni tärkeimpiä kalaseuralle perinteisiä ja mieleen jäävimpiä ajatuksia. Ehkä tapani ei kaikkia miellytä, olisi pitänyt kertoa toisin ja aivan varmasti jotain on liian vähänkin. Ehkä joku joskus tulevaisuudessa innostuu näitä asioita penkomaan. Kuhamajalla Lahnassa on hyllykaupalla mappeja ja yksi kaappi vielä täynnäkin läjäpäin papereita.

Hämeenlinnassa toukokuussa 2019

Sisko Siiankoski